Esittely

Heippa! Olen Miira Bruun, -95 syntynyt lähihoitaja Heinolasta. Tavoitteeni on näin lyhyesti sanottuna kasvattaa pienimuotoisesti hollanninpaimenkoirien lyhytkarvaista versiota harraste- ja työkäyttöön, sekä tukea rodun tulevaisuutta parhaani mukaan. Koiraharrastus on vienyt minut täysin mukanaan ja sellaista päivää tuskin löytyy, josta osa ei kuluisi tämän rakkaan harrastuksen parissa.

Olen käynyt kasvattajan peruskurssin 10/2018 ja kennelnimeä hain heti kurssin suoritettuani, saaden kennelnimen Hulttion. Suunnitelmissa on käydä vielä tämän kurssin päälle jatkokurssi, kun sopiva aika tulee.

Koiraharrastuksen olen löytänyt vuonna 2008 lähipiiriini tulleen suomenlapinkoiran kautta. Oma koira ei tuolloin vielä ollut mahdollinen, mutta tästä se vanhempien lämmittely omaa koiraa ajatellen lähti. Tästä lähtien olen ollut kovin tiedonjanoinen kaikesta koiriin liittyvästä ja jopa mahdollisesti jotain oppinutkin tällä matkalla. Ensimmäinen oma koira asteli taloon loppuvuodesta 2009, rotuna bichon frisé perheen allergikkojen vuoksi. Rotu oli itselleni se ja sama, pääasia oli että saisin mahdollisuuden oppia koiran kouluttamisesta ja ylläpitämisestä ylipäätään. Tämä Dani-bichoni (Jasin Dancing Daniel) olikin parhaimmillaan tokoon AVO-valmis, mutta erinäisistä syistä sen kanssa ei koskaan lähdetty kilpailemaan. Se ikäänkuin aisti tositilanteet ja kaikki toimiminen päättyi siihen. Olin kuitenkin hyvin ylpeä siitä, että olin tehnyt sen kaiken aivan itse ja sainkin siitä oikein hyvää palautetta jo pitemmän kaavan harrastajilta.

Danin jäätyä vain harrastelukoiraksi päätin, että haluan koiran joka on vain minun. Saisin tehdä kaikki päätökset ja koulutusvalinnat itse, rakentaa koiran alusta asti niin että ainut este esimerkiksi kilpailemiselle olisin minä itse (mihin se sitten päätyikin…).
Niin 2013 saapui kotiin Nasta-bichon (Ladykiller’s Dream Of Glory), pikkuruinen koira joka on vaikuttanut minuun koiraharrastajana ja tulevaisuudessa kasvattajana hurjan paljon. Nastan kanssa treenattiin päivittäin, joskus suuria asioita ja joskus pieniä tekniikkaa kehittäviä asioita. Nasta oli hyvin nopeasti kilpailuvalmis, mutta oman uskalluksen vuoksi venytin starttaamista aina vuoteen 2017 asti.
Nasta oli pienestä pitäen hyvin arka, se pelkäsi vähän kaikkea ja oli hyvin epävarma omista tekemisistään. Nykyään sitä ei tosin uskoisi mitenkään sellaiseksi, onneksi onnistuin kokemattomuudestani huolimatta vahvistamaan koirassa niitä piirteitä, joita halusin sen jatkossa ilmentävän vahvemmin. Nasta on opettanut todella paljon vaikka se ei olekkaan missään määrin ihan se ihanteellisin harrastuskoira etenkään rodun puolesta. Nastan kanssa saavutettiinkin 2017 ensimmäinen “suurempi” tavoite eli Tk1 ja tasan kolmella koekäynnillä. BH-koe siintää vuoden 2019 tavoitteissa.

Mutta miten päädyttiin holskuun? Ennen Nastan tuloa haaveilin kovasti pk-oikeudet omaavasta koirasta ja sellainenhan olisi varmasti tullutkin ellen olisi asunut vielä vanhempieni luona. Rotuvaihtoehdot olivat valkoinenpaimenkoira, saksanpaimenkoira ja lyhytkarvainen collie. Olen ihan tyytyväinen siihen, etten 18-vuotiaana ottanut mitään näistä ja asiat menivät miten menivät. Bichonin kanssa kuitenkin aina tuntui ammottavan jokin tyhjä aukko, se ei ollut ihan kaikkea sitä mitä kaipasin kuten arvata saattaa. Haaveilin pitkään valkkarista ja sakemannista, mutta törmäsin eräällä foorumilla hollanninpaimenkoiriin. Kummastelin kovasti miten rotu ei ollut koskaan osunut omalle kohdalle, lyhytkarvainen versiohan vaikutti aivan mahtavalta valinnalta. Seurailin pitkään erästä narttua, joka vaikutti juuri sellaiselta koiralta jonka olisin halunnut. Lopulta olin päätynyt siihen tilenteeseen, että odottelinkin pentua tästä nartusta jonkin aikaa, mutta sopivaa urosta ei syntynyt. Onni onnettomuudessa, löysinkin alkuvuodesta 2016 kotia etsivän koiran joka oli syntynyt 8/2015. Niin haettiin kotiin Hype (Working Stripes Amir), ensimmäinen holskuni, ensimmäinen kisakoira jonka kanssa riman saattoi todella nostaa korkeammallekkin. Ostin koiran tietoisesti kivesvikaisena, en jalostusmielessä. Vuodet 2016-2017 olivatkin aikaa, jolloin sain omat asenteeni muuttumaan täysin, uskaltauduin tekemään ja yrittämään aivan eri tavalla ja se tuotti tulosta sen verran, että Hype kävi 2017 mm. MH-luonnekuvauksessa, neljässä ALO-tokokokeessa saaden TK1 ja voittaen joukkueemme kanssa piirimestaruus-kultaa sekä sijoittuen ALOssa 3. ep.vir. yksilöissä, sekä suorittaen BH-kokeen hyväksytysti. Vuonna 2018 Hype kävi kolmessa AVO-kokeessa saaden plakkariin TK2, viimeisin näistä piirinmestaruus jossa tänä vuonna LKK:n joukkueessa piirinmestaruus-pronssia ja yksilöissä 3. sija.

Tässä kuluneitten vuosien aikana olen entistä enemmän sitä mieltä, että olen löytänyt oman rotuni jonka eteen haluan tehdä työtä ja pyrkiä saamaan hyvää aikaan.


Minä kasvattajana?

Tahdon tehdä työtä jolla on merkitys, kuten kasvattajan yleisesti ottaen kuvitellaan toimivan rodun eduksi, sitä minä haluan tehdä.

Kasvattini lähtevät uusiin koteihin rekisteröityinä, eläinlääkärin tarkastamina, useaan kertaan madotettuina, sekä pentutestattuina. Myös kasvattajan tuen tulee jokainen pentu saamaan mukaan vähintäänkin eliniäkseen.

Tavoitteena kasvattamisessa on ilman muuta hyvä ja monipuolinen harrastekoira, jolla on terveys ja luonneominaisuudet tasapainossa.





Olen jäsenenä:
›  Suomen Kennelliitto ry
›  Lahden Käyttökoira ry
›  Saksanpaimenkoiraliitto ry

2020
›  Back on Track -yhteistyö

2018
›  Kasvattajan peruskurssi 10/2018
›  SPKL Pronssinen Harrastusmerkki
›  Toko PM-joukkuepronssia
›  LKK ry Vuoden Tokokoira (Hype)
›  Vuoden Tokoholsku 2. sija (Hype)

2017
›  Toko PM-joukkuekultaa
›  Vuoden Harrastusholsku (Hype)
›  Vuoden Tokoholsku 3. sija (Hype)

web design © Aino Vakkilainen      |      background © Audun Bie (CC BY-NC-SA 2.0)